Kalastus
Harrastuksistani
kalastus on
syötetty minulle jo vauvanruoan mukana. Kalalle isä otti
minut kai aluksi
seuraksi, mutta niin kauan kuin muistan, olen soutanut ja tietysti
huovannut
isän verkonheittoa ja pyydysten kokemista varten. Kun
väsäsin ensimmäisen
onkeni ja karkasin läheiselle lammelle, sain perääni
äidin hätääntyneenä ja
vihaisena. Eikä auttanut, vaikka näytin kolme jo saamaani
ahventa, vaan piti
lähteä ”ylämäkeen”. Siitäkin kai
se ”himo” onkimiseen vain lisääntyi.
”Annapas olla,
kun kasvan isoksi, ongin niin paljon kuin haluan.” Tuntuu siltä vieläkin, että kesäinenkin päivä käy lyhyeksi, saatikka pilkkipäivä
talvella.
Verkkoja opin
korjaamaan ja pauloittamaan jo kotona. Joka kevät tulee ”pauloitustarve” ja
pitää käydä etsimässä muka uusi sopivampi verkkosarja; paulat, liina ja
puikkari. Varastossa on kai viisikymmentä sisävesiverkkoa 10 millisestä muikkuverkosta 90-100 milliseen lahnaverkkoon, lähes joka eri millikokoa (puuttuu
17 – 26 milliin).
